tiistai 15. toukokuuta 2018

TO KILL A KINGDOM : ALEXANDRA CHRISTO


Mistä mulle: oma ostos /  Nimi: To Kill A Kingdom / Kirjailija: Alexandra Christo / Ilmestynyt: 2018 / ei suomennettu / Kustantaja: Feiwel & Friends / Sivumäärä: 342 / Takakannesta:
Princess Lira is siren royalty and the most lethal of them all. With the hearts of seventeen princes in her collection, she is revered across the sea. Until a twist of fate forces her to kill one of her own. To punish her daughter, the Sea Queen transforms Lira into the one thing they loathe most—a human. Robbed of her song, Lira has until the winter solstice to deliver Prince Elian’s heart to the Sea Queen or remain a human forever.

The ocean is the only place Prince Elian calls home, even though he is heir to the most powerful kingdom in the world. Hunting sirens is more than an unsavory hobby—it’s his calling. When he rescues a drowning woman in the ocean, she’s more than what she appears. She promises to help him find the key to destroying all of sirenkind for good—But can he trust her? And just how many deals will Elian have to barter to eliminate mankind’s greatest enemy?

*   *   *

Saanko huutaa, että kuinka hyvä tää kirja on? TÄÄ OLI NIIN HYVÄ. Pieni merenneito uudelleenkerronta, kyllä kiitos! 

Lira on seireeniprinsessa. Hän on meren kuningattaren tytär ja ihmiset tuntevat hänet nimellä prinsessa Bane. Lira metsästää prinssien sydämiä (kirjaimellisesti) ja hänellä on niitä seitsemäntoista kappaletta, yksi muistona jokaisesta elinvuodestaan.
Lira ei tottele äitiään ja tästä rangaistuksena Liran äiti kiroaa tyttärensä ja tämä saa pyrstön tilalle jalat sekä menettää kaikki seireenivoimansa. Lira pelastuu kun prinssi Elian laiva miehistöineen poimii tytön merestä. Prinssi Elian on seireenin metsästäjä. Hän ei halua periä isänsä kruunua ja tulla kuninkaaksi, koska nauttii elämästään merirosvona merellä paljon enemmän. Mutta mistä tuo tyttö oli päätynyt mereen? Voiko tähän tyttöön luottaa ja mistä hän on kotoisin? 

Tiedättekö, kun on hakenut sellaista kirjaa, mikä vain imaisisi mukaansa? Mun kohdalle ei oo nyt pitkään aikaan (ollenkaan ennen tätä ((tänä vuonna)) itseasiassa! Oon kyllä lukenut hyviä kirjoja, mutta tää oli eri tavalla hyvä kuin edelliset!), osunut sellaista kohdalle ja vitsit oon onnellinen, koska tää vei mut mukaansa.
Tykkäsin kuinka luvut oli jaettu Liran ja Elian kesken. Pidin henkilöiden kemiasta ja maailmasta. Miinusta tulee siitä, kun tässä ei ole karttaa mukana. Kartat on kivoja! Vaikka niitä aika vähän lukiessa tutkinkin, mut jotenkin ne on niin fantasia essential-juttuja, niin tuntuu orvolta, jos kirjassa ei sitä ole. Tää oli kevyt vaikka samalla tummanpuhuva, helppo kirja.

 “You are a little heartless today, aren't you?" 
"Never," I say. "There are seventeen under my bed.”

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

VIIME VUODEN 10 HIMOTUINTA

Viime vuonna pinosin oman kirjahyllyni 10 himotuinta teosta. En edes muistanut tehneeni tätä postausta viime vuonna mutta hei, olipa kiva löytää tää tuolta arkistosta. Ja tässä ne viime vuoden listatut kirjat on taas!
























Vähänkö yllätyin, kun tajusin että mä oon lukenu näistä kuusi! K u u s i . 😱Ne ovat:
>> We Are Okay

Ja oon jopa mussuttanut viidestä kirjasta tänne blogiin! yllätän itseäni jatkuvasti
Kun huomasin muiden bloggaajien postaavan omista hyllyjen himotuimmista kirjoista, mulle iski pieni paniikki, koska en tosiaan muistanut yhtään, että a) olinko edes tehnyt tämmöistä postausta ja b) jos olin, olinko edes vahingossa lukenut niistä yhtään. Lopputulos on, että tää meni niin hyvin, että mun on pakko osallistua tähän uudestaan :D

torstai 3. toukokuuta 2018

WHEN DIMPLE MET RISHI : SANDHYA MENON


Mistä mulle: oma ostos / Alkuperäinen nimi: When Dimple Met Rishi / Kirjailija: Sandhya Menon / Ilmestynyt: 2017 / ei suomennettu / Kustantaja: Hodder & Stoughton / Sivumäärä: 384 / Takakannesta:
The arranged marriage YA romcom you didn't know you wanted or needed...

Meet Dimple.

Her main aim in life is to escape her traditional parents, get to university and begin her plan for tech world domination.

Meet Rishi.

He's rich, good-looking and a hopeless romantic. His parents think Dimple is the perfect match for him, but she's got other plans...

Dimple and Rishi may think they have each other figured out. But when opposites clash, love works even harder to prove itself in the most unexpected ways.

As joyfully refreshing as Rainbow Rowell, Jenny Han and Nicola Yoon, When Dimple Met Rishi is a frothy, funny contemporary romance told from the dual perspectives of two Indian American protagonists. While Dimple is fighting her family traditions, Rishi couldn't be happier to follow in the footsteps of his parents - could sparks fly between this odd couple, or is this matchmaking attempt doomed to fail?

*   *   *

No, kirjan nimi paljastaa kirjain pointin. Kun Dimple tapasi Rishin.

Dimple ei ole sellainen tytär, kuin hänen äitinsä toivoi. Äiti toivoo, että Dimple näkisi vähän vaivaa ulkonäkönsä eteen, menisi naimisiin nuorena ja perustaisi perheen. Dimpleä nämä asiat eivät kiinnosta, vaan hän haluaa itselleen uran missä menestyä.
Rishi taas haluaa miellyttää omaa perhettään. Järjestetty avioliitto kuulostaa järkevältä ja sitä hänen vanhempansakin toivovat. Rishi haluaisi olla sarjakuva-artisti, mutta hän tietää vanhempiensa suhtautumisen taideammatteihin, hän ei siis jahtaa unelmiaan, toisin kuin Dimple.

Dimple on nörtti, hän rakastaa koodaamista ja pääseekin osallistumaan kesäleirille. Leirillä kilpaillaan siitä kuka keksii parhaimman sovelluksen. Rishi osallistuu myös leirille, tosin hän on menossa tapaamaan Dimpleä, eikä Dimplellä ole hajuakaan, että heidän molempien vanhemmat ovat järjestämässä nuoria avioon. Siitähän Dimple riemastuu!

Olin halunnut lukee tän ilmestymisestä asti ja yllätysyllätys, näin kauan siinä kesti saada se yöpöydälle. When Dimple Met Rishi oli söpö ja samalla ennalta-arvattava. Perus-contemporary. Tää kirja kuuluu siihen kuuluisaan kesähömpötystä -lukulistaan!:D
En tiedä miksi mä asetan aina hirveän korkeat odotukset contemporary kirjoille. Ne on aina täynnä kliseitä, eikä poikkeusta tapahdu tämänkään kohdalla. Loppukohtausta oli ärsyttävä lukea, mutta muuten kirja oli oikein menevä ja hauska. Jotkut kohtaukset jätti hymyn huulille pitkäksi aikaa:D Aion ehdottomasti lukea Sandhya Menonin muutakin tuotantoa jatkossa!

“Hello, future wife,” he said, his voice bubbling with glee. “I can’t wait to get started on the rest of our lives!”

torstai 26. huhtikuuta 2018

LAINAKIRJASAALIS



























Pääsin pitkästä aikaa käymään kirjastossa hakemassa varaukseni. En tiedä mistä tää mun yllättävä kiinnostus "aikuisten kirjoihin" on nyt iskenyt, mutta se on jännittävää. 
Nevermoorin vitsi siinä on kiva kiiltävä kansi bongasin uutuushyllystä ja se lähti mukaani, vaikka en edes oikeastaan tiedä siitä mitään, mutta olisi ollut outoa lähteä kirjastosta ilman yhtä ya-kirjaa :--D
Eniten näistä kiinnostaa Islannissa ei ole perhosia ja Kaikki anteeksi. Eli ainakin ne yritän lukea ennen eräpäivää. Aloitin Vuosisadan rakkaussodan(vahingossa, se on kirjoitettu runonmuotoon ja on aika nopeasti luettava. Yhtäkkiä olinkin lukenut 50 sivua, ups.), mutta en tiedä jaksanko lukea loppuun asti. Kivitasku on kiinnostanut mua jo pidemmän aikaa, mutta nyt kun sain sen itselleni lainaan, kiinnostus loppui heti :( Tuo Max Porterin Surulla on sulkapeite oli myös uutuushyllyssä ja yllätyin kun se oli lainattavissa. Oon törmännyt siihen moneen kertaan instagramissa ja vihreä kansi on pistänyt silmään, joten tietenkin sekin oli otettava lainaan. :D

Tämmöstä kirjastolainakirjakasasaalis -postausta oli kiva tehdä, taidan jatkossakin alkaa esittelemään lainoja :D Sitten seuraavassa postauksessa ulisen, kun en ole saanut mitään niistä luettua, jee!

perjantai 13. huhtikuuta 2018

NAPARETKI -MINUN RAKKAUSTARINANI- : BEA UUSMA


Mistä mulle: kirjastosta / Teoksen nimi: Naparetki : minun rakkaustarinani /Alkuperäinen nimi: Expeditionen: Min kärlekshistoria / Kirjailija: Bea Uusma / Ilmestynyt: 2013 / suom. 2015 / Kustantaja: Like / Sivumäärä: 288 / Takakannesta:

Kohtalokkaan naparetken jäljillä.

Kolme ruotsalaismiestä lähti tavoittelemaan Pohjoisnapaa vetypallolla vuonna 1897. Vuonna 1930 miesten ja heidän leirinsä jäännökset löydettiin pikkusaarelta Huippuvuorilta. Tapaus on kiehtonut kirjailijoita, toimittajia, lääkäreitä ja tavallisia ihmisiä, ja siitä on kirjoitettu paljon. Ruotsissa on myös Andrée-retkikunnalle omistettu museo.

Bea Uusmassa heräsi intohimoinen kiinnostus aiheeseen, ja hän luki kaiken naparetkeen liittyvän. Ja alkoi ratkoa arvoitusta. Kuinka he kuolivat? Miksi he kuolivat? Mitä oikein tapahtui? Näin alkaa retki kauas menneisyyteen ja palapelin palaset loksahtelevat vaiheittain paikalleen. Lopulta saadaan seikkaperäinen vastaus kaikkiin kysymyksiin – ainakin teoriassa.

Naparetki on tietokirjallisuutta kiehtovimmillaan: sen jälkeen tuntuu kuin olisi itse käynyt tapahtumapaikoilla, palellut pakkasessa, syönyt jääkarhunlihaa ja sulattanut lunta juomavedekseen.

*   *   *

Vuonna 1897 kolme ruotsalaista(Salomon Andrée, Nils Strindberg ja Knut Frænkel) lähti kohti Pohjoisnapaa. Kolmekymmentä vuotta tämän jälkeen heidän leirinsä ja ruumiit löydetään Valkosaarelta, jota ei tuohon aikaan ollut edes karttoihin merkitty.
Heillä oli tarpeeksi ruokaa, vettä, lääkkeitä, tulitikkuja, kolme toimivaa kivääriä ja ammuksia. 
Yksi heistä oli haudattu, kahta ei. Kuolivatko he samanaikaisesti ja mihin? Mitä heille tapahtui? Tätä Bea Uusma lähtee selvittämään.

Ja olipahan mielenkiintoinen kirja! Bea Uusma haluaa selvittää, että mitä miehille tapahtui. Hänellä on selvä pakkomielle näihin tutkimusmatkailijoihin. Vuosien varrella on luonnollisesti luotu teorioita siitä mihin Andrée -retkikunta menehtyi. Bea Uusma kumoaa näitä teorioita ja esittää mahdollisia syitä miksi he kuolivat. Bea Uusma tekee myös oman retkensä Valkosaarelle, Huippuvuorille, samaan paikkaan missä miesten leiri oli.
Kirjassa on paljon kuvia, jopa Andrée -retkikunnan itse ottamia kuvia (jäätynyt filmi löydettiin miesten leiristä ja kehitettiin), kuvia miesten pitämästä päiväkirjasta (mikä sekin yllättävän hyvin säilynyt). 
Musta tää oli tosi hyvä, suosittelen ehdottomasti tarttumaan tähän!:) Kirja oli myös nopealukuinen, luin sen itse yhdellä istumalla, koska en vain malttanut jättää sitä kesken.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

HE HUKKUVAT ÄITIENSÄ KYYNELIIN : JOHANNES ANYURU


Mistä mulle: arvostelukappale / Teoksen nimi: He hukkuvat äitiensä kyyneliin /Alkuperäinen nimi: De kommer att drunkna i sina mödrars tårar / Kirjailija: Johannes Anyuru / Ilmestynyt: 2017 / suom. 2017 / Kustantaja: S&S / Sivumäärä: 303 / Takakannesta:

Eräänä talvi-iltana kolme Isisin kannattajaa hyökkää kirjakauppaan. Kiistellyn taiteilijan esiintyminen katkeaa laukauksiin, paniikki pääsee valloilleen. Osa yleisöstä jää panttivangeiksi. Mutta kesken hyökkäyksen nuori nainen, jonka tehtävänä on videoida tapahtumat, kääntyy kumppaninsa puoleen ja kuiskaa: Tämä on väärin. Meidän ei pitäisi olla täällä. Meidän pitäisi häipyä.

Kaksi vuotta myöhemmin kirjailija vierailee naisen luona oikeuspsykiatrian klinikalla. Hän ojentaa kirjailijalle nipun paperia, tarinansa.
Nainen sanoo tulevansa tulevaisuudesta.

He hukkuivat äitiensä kyyneliin on dystopia apartheid-yhteiskunnasta, jossa europpalaisista arvoista on tullut totalitäärisiä totuuksia, mutta myös tarina rohkeasta yrityksestä luoda vaihtoehtoisia versioita hirvittävälle tulevaisuudelle.

*   *   *


Tarina alkaa siitä kun Ruotsissa Christian Hondon sarjakuvaliikkeeseen tehdään terrori-isku. Paniikkia, panttivankeja. Nainen, joka videoi terrori-iskua muistaa eläneen saman tilanteen joskus aikaisemmin. Paria vuotta myöhemmin, sama nainen, istuu oikeuspsykiatrian klinikalla ja kirjailija vierailee. Nainen on kirjoittanut tarinansa paperille ja ojentaa sen vierailijalle.

Mulle tästä ei jäänyt käteen oikein mitään, koska tää ei vain avautunut mulle. Päällimmäisenä fiiliksenä on hämmennys (ulisin tästä jo instagramissa). Mitä mä luin? Teki mieli jättää kesken, mutta uskoin vakaasti, että lopussa kaikki selviää. No ei selvennyt, enemmänkin loppu vain lisäsi hämmennystä. Oliko kirja vain niin korkeatasoista kirjallisuutta, että minä en vain kyennyt sitä suomea ymmärtämään? En tiedä. Vaatii ehdottomasti toisen lukukerran. Mua niin harmittaa, koska takakannen perusteella kirja vaikutti niin mielenkiintoiselta, mutta todellisuudessa se jäi hyvin kaukaiseksi lukukokemukseksi.

"Al-salam alaikum." Rauhaa. Sillä sanalla hän tervehti minua. Kolmesta terroristista ainoa, joka oli selvinnyt hengissä helmikuun seitsemännentoista päivän iskusta - ensimmäinen sana, jonka hän sanoi minulle, oli: "Rauhaa." s. 51

perjantai 30. maaliskuuta 2018

WILL GRAYSON, WILL GRAYSON : JOHN GREEN & DAVID LEVITHAN


Mistä mulle: arvostelukappale / Teoksen nimi: Will Grayson, Will Grayson /Alkuperäinen nimi: Will Grayson, Will Grayson / Kirjailija: John Green, David Levithan / Ilmestynyt: 2010 / suom. 2017 / Kustantaja: WSOY / Sivumäärä: 319 / Takakannesta:

Will Grayson - saanko esitellä - Will Grayson

John Greenin ja David Levithanin hauska, röyhkeä ja omaperäinen nuortenromaani.

Eräänä kylmänä yönä Will Grayson kohtaa Will Graysonin chicagolaisessa pornokaupassa. Kahden erilaisen nuoren miehen tiet risteytyvät ja heidän elämänsä lähtevät odottamattomiin suuntiin. Edessä on ihastumista tahoillaan, sydänsuruja sekä eeppinen uusi musikaali, jonka on säveltänyt ja tuottanut toisen Willin paras kaveri ja toisen Willin uusi poikaystävä Tiny Cooper.

Will Grayson, Will Grayson piirtää mestarillisen tarkan kuvan nuorista ihmisistä kaikessa voimassaan ja hauraudessaan, ja se on Yhdysvalloissa moninkertaisesti palkitun David Levithanin tuotannosta ensimmäinen suomennos. John Green on koukuttanut suomalaislukijoitaan jo viidellä kirjalla.

*   *   *

John Green on tuttu, mutta David Levithan ei. Pidin kyllä David Levithanin kirjoituksesta, joten taidan joskus lainata tai jopa hankkia omaksi hänen teoksiaan :)

Chicagossa kaksi Will Graysonia tapaa vahingossa odottomattomassa paikassa, eivätkä he tunne toisiaan entuudestaan.
John Greenin Will Grayson oli perus John Green luoma hahmo (sitä tarvitsee tuskin avata, musta tuntuu että kaikki tietävät tämän tyylisen hahmon), mistä pidin toki lukea. Uuden tuulahduksen kirjaan tarjosin David Levithan, hänen Graysoninsa on nähtävästi masentunut, mutta hänestä tulee hyväntuulisempi(en tiedä onko tämä oikea sana kuvaamaan tätä), kun hän pääsee pian tapaamaan internetihastuksensa Isaacin. Kirja on perusteinihömppä; ihastusta, sydänsuruja ja loppuhuipentumassa Greenin Graysonin parhaan ystävän Tiny Cooperin (koin erittäin ärsyttäväksi hahmoksi, mm. siksi että hän oli koko ajan tekemässä itsestään numeroa) säveltämä ja ohjaama musikaali.
Pidin kirjasta. Loppu oli söpö, mutta samalla se oli liian High School Musical ja epärealistinen. Se laski pisteitä.

Musta Greenin ja Levithanin kirjoitukset blendas hyvin yhteen. Pidin silti enemmän Levithanin Will Graysonista.

"tiny: tiedätkö mikä on suuren rakkauden vertauskuva?
minä: minulla on sellainen tunne, että sinä kerrot sen minulle.

tiny kääntyy ja yrittää saada keinun vauhtiin. teline kirskahtelee niin pahasti, että hän lopettaa ja kääntyy taas minuun päin.

tiny: prinsesssa ruusunen.
minä: prinsessa ruusunen?
tiny: niin, koska hänen luokseen pääsee vain tunkeutumalla kamalan piikkitiheikön läpi, ja kun on perillä, joutuu vielä herättämään hänet.
minä: olenko minä siis se piikkitiheikkö?
tiny: ja prinsessa joka ei ole vielä täysin hereillä." s.250

Ya-lukuhaaste: Kirjassa useampi kertoja
Takaisin ylös