lauantai 18. tammikuuta 2020

hanya yanagihara: pieni elämä

Mistä mulle: oma ostos kustantaja: Tammi julkaistu: 2017 sivuja: 939 oma arvio:♥♥♥♥♥
Ei voi kuin kehua! Siis herrrrranpiaksut mikä kirja! Ymmärrän, nyt kun olen kuullut ihmisten sanovan tästä, että toivoivat ettei kirja loppuisi koskaan. Huomasin meinaan itsekin toivovani kun kirjaa oli enää jäljellä reilu sata sivua. Ei ole meinaan hetkeen osunut kohdalle kirjaa, mitä toivon pääseväni lukemaan heti kun työelämän velvollisuuksilta pääsee. Tai että joissakin kohdissa oli oikeasti pidettävä tauko lukemisesta. Sen verran karua tekstiä!

Mitä mä tiesin Pienestä elämästä, ennen kuin otin sen lukulampun alle? Tiesin, että Pieni elämä kertoo neljästä kaveruksesta, joita seurataan läpi elämän. That's it. Mutta nyt kun oon lukenut kirjan, niin osaan sanoa, että oikeestihan se on tarina yhdestä heistä, Judesta. Judella on ollut rankkaakin rankempi lapsuus ja se seuraa läpi elämän. Jude on mysteeri, edes hänen ystävänsä tai sijaisvanhempansa eivät ole tietoisia Juden lapsuuden traumoista.
Mä en voi sanoa paljoa tän enempää, etten paljasta liikaa. Suosittelen, että tän kirjan kimppuun hyökkää mahdollisimman pienillä taustatiedoilla ja antaa kirjan vain yllättää.

Tää oli kyllä loistava. Vangitsevasti ja sydäntäsärkevästi kirjoitettu. Se on myös tarina läpi elämän kantavasta rakkaudesta ja ystävyydestä. 
Annoin hyvän kirjan taas odotella aivan liian kauan kirjahyllyssä!

tiistai 14. tammikuuta 2020

#hyllynlämmittäjät 2020!

Niinkuin monen monella muullakin, mullakin on tänä vuonna haasteena saada luettua ainakin puolet oman hyllyn kirjoista (kaiken kaikkiaan lukemattomia on jäljellä "enää" 102!). Täytyy myös vielä konmarittaa noita hyllyjä vähän ja säilyttää vain ne kirjat mitkä on oikeasti lähellä sydäntä.
Eli siis, vuosi lähtee aina käyntiin hyllynlämmittäjillä! Ikinä en kyllä ole saanut valitsemiani hyllynlämmittäjiä luettua. Tästä vuodesta yritän saada poikkeuksen. Mä ajattelin, että mä ihan oikeasti luen yhden näistä per kuukausi, niin vuoden lopussa ne olis kaikki sit luettuna! :D Oon ennen mennyt vaan ihan täysin fiilispohjalta tän haasteen kanssa. Eli jos tulee luettua jee, mutta voivoi jos ei. Ja tavallaan se on myös kyllä kiva, ei tule minkään näköistä stressiä:-D

≫Katja Kettu - Yöperhonen
≫Vainö Linna - Tuntematon sotilas
≫F.Scott Fitzgerald - Yö on hellä
≫Adam Silvera - They Both Die At The End
≫Jojo Moyes - Still Me (tän ajattelin lukea nyt vielä tammikuussa!)
≫Anniina Tarasova - Venäläiset tilikirjani
≫Angie Thomas - On the Come Up
≫Richard Adams - Ruohometsän kansa
≫Laura Manninen - Kaikki anteeksi
≫Emily Henry - The Love That Split The World
≫Ashley Poston - Geekerella
≫Siri Pettersen - Mahti

Eli nämä mun pitäis AINAKIN saada luetuks :-D Kaikki kyllä ihan kiinnostavia. Näistä vanhin hyllynlämmittäjä on tuo Fitzgeraldin Yö on hellä. Tuoren taitaa olla Ruohometsän kansa. Vieläkö te muut jaksatte väsäillä hyllynlämmittäjiä?:D

maanantai 13. tammikuuta 2020

uusi vuosi, uusi blogin ulkoasu


Heippa vaan hei! Hyvää alkanutta uutta vuotta! :-)
Olinkin pienellä tauolla vähän aikaa. Tuntui hyvältä "vaan" lukea ja unohtaa se, että kirjoittaisi niistä jotain blogiin. Mutta nyt yksi päivä kun sain luettua Hanya Yanagiharan Pieni elämä -kirjan, tuli fiilis että olis kiva kirjoittaa siitä vähän jotain blogiin, eikä vain jättää kuvaa instagramiin. Tästä sain energian ja inspiksen muokata vähän isommin blogin leiskaa! Tai no, isommin ja isommin, aika simppeli tämä on edelleen, mutta mietin jonkin aikaa, että haluaisin tuommoisen "slide shown" etusivulle pyörimään (mitä näkee monissa wordpress -pohjaisissa blogeissa). Ja siellä se nyt on! :D Ulkoasu ei oo vielä ihan 100% valmis, teen jotain muita pieniä muutoksia vielä. mutta tykkään niin tuosta slide showsta, haha. Aaah, tuntuu niin hyvältä olla taas blogimaailmassa. Oli ikävä!

Mitäs muita ajatuksia? //
-Musta on jäätävää, että nyt alkoi mun viides vuoteni bloggerissa. En oo ikinä pitänyt mitään blogia näin kauaa(vaikka vähän on ja off tässä menty viimeiset kaksi vuotta, köh köh). Muistan edelleen ajan, kun loin tän blogin! Parvekkeella heinäkuun jonain päivänä, vuokrayksiössä. Ja vuosi oli 2016. apua. haha. Ja mulla oli silloin vain kaksi kirjahyllyä..
-Mulla on kauhea inspis postata tänne! Aion nyt lähipäivinä postata ainakin kuvaa ja lätinää hyllynlämmittäjä -haasteesta. & muutamasta muusta itselleni asettamista lukuhaasteista.
-Muistan ottaa rennommin. Mun ei tarvitse olla jokapäivä postaamassa blogiin ja jokaisesta luetusta kirjasta jotakin. Täytyy osata ottaa rennommin, että mun innostukseni ei muutu ahdistukseksi.
-Oli kiva logata sisään bloggeriin ja huomata, että kaikki ei ole ainakaan kokonaan muuttanut instagramin puolelle. Täällä oli vaikka kuinka paljon mun seuraamien blogien postauksia! Ehkä blogit eivät ole sittenkään kuolleet, toisin kuin vähän ajattelin.

Anyway, toivottavasti siellä ruudun toisella puolella on vielä joitakin, keitä kiinnostaa edes jonkun verran mun kirjalätinät! :)

tiistai 8. lokakuuta 2019

KATIE LOWE: JUMALTEN VERTA SUONISSAMME


Mistä mulle: arvostelukappale kustantaja: Gummerus julkaistu: 2019 sivuja: 351 oma arvio:♥

Tää oli mun yks loppu vuoden odotetuimmista uutuuksista, mutta kirjan luettuani jouduin toteamaan sen pettymykseksi. Tässä oli toki potentiaalia johonkin: nuoruus, noitia, murhia, kellotorneja.. Jumalten verta suonissammehan kuulostaisi hyvältä syksyn pimeneviin iltoihin! Ei muuta kuin kynttilät palamaan ja sohvalle lukemaan!

Vuosi 1998 & kuusitoista vuotias tyttö nimeltä Emily on murhattu. Ruumis roikkuu keinussa, kukaan ei vain tiedä kuinka hänet on murhattu.
Päähenkilömme Violet on päässyt tyttökouluun Elm Hollow Academyyn. Koulussa on satoja vuosia sitten pidetty noitavainoja/oikeudenkäyntejä (uuu!). Pian Violet ystävystyy (samanikäisten raivostuttavien tyttöjen kanssa) Gracen, Alexin ja Robinin sekä taideopettaja Annabelin kanssa. Tytöt tutustuttavat Violetin alkoholin ja huumeiden pariin ja okkultismista kiinnostunut opettaja Annabel vetää oppitunteja koulun kellotornissa aika perus. Kuka murhas Emilyn ja miksi? 

MUTTA KUN. Ei niin ei. Tuntu että tässä mätti kaikki, vaikka kuinka yritin pitää tästä. Hahmot olivat julmia ja etäisiä. (mulle on tärkeetä et tykkään tai pystyn samaistumaan hahmoihin!) Ja koska hahmot eivät halunneet oikeen napata niin ei sitten jaksanut enää juonikaan kiinnostaa. Paitsi sen verran, että halusin kuitenkin tietää kuinka kaikkien käy ja se sai mut jatkamaan loppuun asti. Luin tätä vaikka kuinka pitkään, joskus luin sivun tai kaksi, sitten unohdin sen taas viikoksi. Välillä tarina oli todella t y l s ä ja välillä mä ajattelin et mitä helvettiä mä luen. Jossain vaiheessa hukkasin mun ajaukset ja kirja tuntui paljon sekavammalta kuin mitä se oli jo alunperin. 
Ärsyttää :( Tän piti olla hyvä ja mun piti tykätä tästä suunnattomasti.

Takaisin ylös