keskiviikko 11. heinäkuuta 2018

MITKÄ MUA KIINNOSTAA SYKSYLLÄ 2018?

Pitkästä aikaa listausta kaverit! Halusin listata ja karsia (sekä näin tehdä itsellekin vähän enemmän selkeäksi) mitkä mua oikeasti kiinnostaa tulevalta syksyltä. Totuushan on se, että kaikki kiinnostaa aina vähän, mut nämä kahdeksan kirjaa aion varmuudella hankkia omaan hyllyyn. Jostain syystä näistä kaikki paitsi yksi ilmestyy lokakuussa? Lompakko huutaa apua Nämä ei ole missään järjestyksessä!

























- Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu (Gummerus/syyskuussa)
Mun silmiini nappasi tämä vaaleanpunainen kansi ja pionit!
- Erika vikin Nefrin tytär (Gummerus/lokakuussa)
Kaksoisauringot -sarjan toinen osa on mulla vielä kesken, mut oon silti jo innoissani odottamassa tätä kolmatta ja viimeisintä osaa! 


























- Näpit irti! Jennifer Mathieulta (Otava/lokakuussa)
Tää oli mulle yllätyskäännöskirja! Saisinpa tämän jo käsiin. 
- Holly Bourne...Ja onnellista uutta vuotta? (Gummerus/lokakuussa)
Holly Bournen kirjat on nykyään automaatio-pitää-saada.




















- Mackenzi LeeThe Lady's Guide to Petticoats and Piracy (Katherine Tegen Books/lokakuussa)
Gentleman's Guide To Vice And Virtue oli mun yks viime vuoden lemppari, joten tää kiinnostaa hirmuisesti sen myötä.
- Becky Albertalli ja Adam Silvera What If It's Us (HarperTeen/lokakuussa)
Voisiko olla mielenkiintoisempi kirjailijakombo? Entä voisiko lokakuu vain alkaa heti huomenna?

- Elina Pitkäkangas Ruska (Myllylahti/lokakuussa)
LEO FOREVER.
En hyväksy, että tämä sarja loppuu.
- Sarah J. Maasin Kingdom Of Ash (Bloomsbury/lokakuussa)
JA THRONE OF GLASSKIN LOPPUU MIKSI.

Oon sopivan optimistinen, että saan nää kaikki jopa (ehkä. vahva ehkä.) luettua tämän vuoden puolella. Liian moni hyvä sarja saa päätöksen tämän syksyn myötä. :( Tunteiden vuoristorataa luvassa.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

ERNEST CLINE : ARMADA



Mistä mulle: arvostelukappale / Nimi: Armada / Kirjailija: Ernest Cline / Ilmestynyt: 2016 / Kustantaja: Gummerus / Sivumäärä: 377 / Takakannesta:

Zack Lightman ei ole koskaan perustanut todellisuudesta, vaan elokuvat ja videopelit ovat aina vetäneet pidemmän korren. Hän toivoo, että tapahtuisi jotain fantastista. Että käynnistyisi suuri avaruusseikkailu.

Kun Zack sitten bongaa avaruusaluksen, hän uskoo menettäneensä järkensä. Näköpiirissä leijuva laite on suosikkivideopeli Armadasta, jossa pelaajien tarkoitus on suojella maapalloa ulkoavaruuden tunkeilijoilta.

Alkaa yllätysten ketju, joka panee Zackin tarkistamaan tietämyksensä maapallon historiasta, sen tulevaisuudesta sekä omasta elämästään. Vaakakupissa painaa ihmiskunnan eloonjääminen, ja Zackin on puettava ylleen sankarin viitta.

Armada on hilpeä ufotrilleri pahimpaan seikkailu- ja nostalgiannälkään – kasvu- ja seikkailutarina.

*   *   *

No mutta! Tämä oli ihan eri mitä odotin. Oikeastaan se johtuu Clinen edellisestä kirjasta, Ready Player Onesta, mitä en sitten loppujen lopuksi jaksanut lukea loppuun. Pelkäsin, että tämäkin saattaa jäädä lukematta, mut tää olikin ihan eri, luin tämän vuorokauden sisällä. Lähes yhdellä istumalla! :D

Päähenkilömme on Zack Lightman, hänen isänsä on kuollut pojan ollessa vauva (Zackin isä oli nörtti, Zack on perinyt pelaamisen ja nörttikiinnostuskohteensa isältään.). Hän asuu kahdestaan äitinsä kanssa Oregonissa. Hän pelaa paljon videopeliä nimeltä Armada kahden kaverinsa kanssa. Zackin isä on 'hieman' paranoidi, hän esittelee päiväkirjoissaan salaliittoteorioita siitä kuinka valtio käyttää videopelejä treenatakseen ihmisiä avaruusolioiden vastaiseen sotaan. Pian Zack huomaakin, että hänen isänsä oli oikeassa.

Suurinta rakkautta tässä kirjassa on populaarikulttuuri. Kirjassa mainitaan sci-fin suuria nimiä mm. Star Trek(Jos yhtään tuntee mua, tietää et star trek on ♥), Star Wars, Avaruusseikkailu 2001. Muita nimiä mainitaan myös, mm. Clark Kent, Vihreä lyhty ja Thor.
Armada on loistava kirja nostalgianälkään, sillä se  sisältää loputtomia referenssejä 80-luvun populaarikulttuuriin. Vaikka Cline vaikuttaa vähän yhden tempun ponilta 80-luvun populaarikulttuurin kanssa, musta tää oli (loppua laskematta) oikein onnistunut teos.
Pisteitä täydestä viidestä tähdestä laski kirjan loppu. Musta se oli liian nopeasti hutaistu. Enkä myöskään pitänyt yhdestä hahmosta mikä ilmestyi kirjaan keskivaiheilla. tästä aiheesta jatkaminen olisi juonipaljastus

Ärsyttää, että ihan turhaan pelkäsin tähän kirjaan tarttumista, aivan syyttä suotta lykkäsin kirjan lukemista.

"Kun huomasin lentävän lautasen, tuijottelin parhaillaan luokan ikkunasta ulos ja haaveilin seikkailusta." s.9

lauantai 23. kesäkuuta 2018

CLARE MACKINTOSH : MINÄ NÄEN SINUT


Mistä mulle: kirjastosta / Nimi: Minä näen sinut / I See You / Kirjailija: Clare Mackintosh / Ilmestynyt: 2016 / Kustantaja: Gummerus / Sivumäärä: 400 / Takakannesta:
Työmatka julkisilla on päivittäinen pakko, jolle et uhraa juurikaan ajatuksia. Yrität vain saada ajan kulumaan: selaat ehkä lehteä, tuijottelet ikkunasta. Mutta entä jos täydessä liikennevälineessä istuukin joku, joka näkee sinut, seuraa sinua, pitää kirjaa liikkeistäsi? Joku joka tietää yhtä hyvin kuin sinä itse, mistä tulet, milloin ja minne menet...

Zoe Walker, lontoolainen kahden nuoren äiti, löytää lähijunassa lehteä lukiessaan ihmetyksekseen oman kuvansa seuralaispalvelujen mainosten joukosta. Hänen perheensä väittää, että kuvan nainen vain muistuttaa häntä. Sitten Zoe löytää vanhemmasta lehdestä samalta paikalta toisen naisen kuvan - ja pian tämä nainen joutuu rikoksen uhriksi. Onko Zoe itsekin vaarassa, vai onko kyse vain sattumasta? Mikään ei tunnu enää olevan sitä miltä näyttää. Zoe yrittää epätoivoisesti selvittää, voiko hän luottaa vaistoihinsa vai onko kaikki vainoharhaa. Tähtitrilleristin odotetun toisen romaanin luettuasi katsot kanssamatkustajiasi toisin silmin.

*   *   *

Tämän teoksen jälkeen mä huomasin, että Clare Mackintoshin kirjat ei oo vaan mua varten. Yli vuosi sitten lukemani Annoin sinun mennä ei myöskään vakuuttanut mua. Koin silti, että Minä näen sinut oli astetta parempi, kuin Mackintoshin aiempi teos.

Zoe Walker kulkee junalla töihin, niin kuin monet muutkin ihmiset. Hän löytää lehdestä oman kuvansa seuralaispalvelu mainosten joukosta ja järkyttyy. Naisen täytyy olla vain todella saman näköinen kuin Zoe itse! Pian mainosten naiset joutuvat rikosten uhreiksi ja Zoe yrittää epätoivoisesti selvittää mitä ihmettä hänen ympärillään oikein tapahtuu. Joku kirjaa hänen jokaisen liikkeensä ja tietää hänen päivärytminsä.

Stalkkaajan sivun pituisia lukuja lukiessa mua oikeasti karmi. Ne jotenkin ällötti mua hyvin paljon. Loppua kohden mulla alkoi väistämättä soimaan päässä The Policen Every Breath You Take ja sen jälkeen mua huvitti lähes kaikki. 
Musta kirjan loppu oli huono, kaikki jotenkin lässähti, kun asiat alkoivat ratkeamaan. Varsinkin viimeiset sivut saivat mut vaan ääneen toteamaan "aijaa" ja laskemaan kirjan pöydälle. Jännitys pysyi hyvin yllä lähes loppuun, mutta sitten ratkaisu vain pilasi koko kirjan mulle.

Ajattelin silti, että kolmas kerta toden sanoo ja lukea Clare Mackintoshin kolmannen kirjan Let Me Lie jos saan sen jostain käsiini, metsästämään sitä en lähde. :-D

perjantai 22. kesäkuuta 2018

LUMBERJANES VOL. 1


Mistä mulle: oma ostos / Nimi: Lumberjanes / Kirjailija: Stevenson, Ellis, Watters, Allen / Ilmestynyt: 2014 / Kustantaja: BOOM! Studios / Sivumäärä: 128 / Takakannesta:
FRIENDSHIP TO THE MAX! At Miss Qiunzilla Thiskwin Penniquiqul Thistle Crumpet's camp for hard-core lady-types, things are not what they seem. Three-eyed foxes. Secret caves. Anagrams. Luckily, Jo, April, Mal, Molly, and Ripley are five rad, butt-kicking best pals determined to have an awesome summer together... And they're not gonna let a magical quest or an array of supernatural critters get in their way! The mystery keeps getting bigger, and it all begins here.

*   *   *

Lumberjanes on ihana♥ Siinä on vain yksi ja sama ongelma mikä monen muunkin sarjakuvan kohdalla: se saisi olla pidempi. Onneksi näitä on ilmestynyt kuitenkin kahdeksan numeroa (? korjatkaa jos oon väärässä.)
Lumberjanes sarjis seuraa viiden nuoren partio/kesäleirielämää. On mystinen metsä, joessa uiskentelee hirviöitä, Jetikin vilahtaa muutamassa ruudussa. Seikkailuja, missä tulee hyödyksi kaikki partiossa opitut taidot!
Ruudut ovat värikkäitä ja piirrosjälki miellyttää hirveästi mun silmää! Tää ensimmäinen osa oli oikeasti hauska, monessa kohtaa aidosti hymyilytti. Seuraavatkin osat lähtevät varmasti mun ostoskoriin.

“I solemnly swear to do my best Every day, 
And in all that I do, 
To be brave and strong, 
To be truthful and compassionate,
To be interesting and interested,
To respect nature, 
To pay attention and question 
The world around me, 
To think of others first, 
To ALWAYS help and protect my friends
Then there's a line about God or whatever 
And to make the world a better place 
For Lumberjane scouts 
And for everyone else.”

perjantai 15. kesäkuuta 2018

KESÄN LUKUMARATON 16.06.2018




































Ihanaa, pitkästä aikaa lukumaraton! Kesäkuun lukumaratonia emännöi Sivujen välissä -blogin Hanna. Mulla on täysin vapaa viikonloppu, joten mulle tää lukumaraton osui juuri oikeaan aikaan!:D Ajattelin aloittaa tänään perjantaina kello 21, mutta saa nähdä kuinka paljon Portugali - Espanja jalkapallopeli veroittaa lukuajasta. Päivittelen taas luultavammin Twitteriä, mutta yritän myös tänne kirjoitella edistymisestäni.

Maraton on ohitse! Yhteensä tuli luettua 379 sivua. Olen ihan tyytyväinen tulokseen, koska jalkapallopelit häiritsivät tasaiseen tahtiin lukemistani.




















Aloitin lukumaratonin Erika Vikin Seleesian näkijällä. En saanut sitä luettua loppuun, mutta edistyin sen kanssa kuitenkin 146 sivua. Clare Mackintoshin Minä näen sinut -teoksen luin loppuun, jäljellä siitä oli 233 sivua.
Toivottavasti pystyn osallistumaan ensi kuun kesälukumaratoniin:D Nää on aina niin mukavan lepposia. 

tiistai 5. kesäkuuta 2018

PAPER GIRLS #1-3 : BRIAN K. VAUGHAN


Mistä mulle: oma ostos / Nimi: Paper Girls / Kirjailija: Brian K. Vaughan, Cliff Chiang / Ilmestynyt: nro 1 v.2016 nro 2 v.2016 nro 3 v.2017  / Kustantaja: Image Comics / Sivumäärä: 128-144 / Takakannesta:
In the early hours after Halloween of 1988, four 12-year-old newspaper delivery girls uncover the most important story of all time. Suburban drama and otherworldly mysteries collide in this smash-hit series about nostalgia, first jobs, and the last days of childhood.

*   *   *
Oon ennen jättänyt kirjoittamatta mietteitäni sarjakuvista tänne, mutta nyt ajattelin korjata asian, sillä oon nyt alkanut lukemaan näitäkin enemmän. Saga on pitkään ollut mun ylivoimainen suosikki, mutta eilen illalla Paper Girls -sarjakuvan kolmas osa vei tämän sarjan mun lemppariksi. Tartuin Paper Girlsin ensimmäiseen osaan koska 1) Brian K. Vaughan 2) tätä on verrattu Netflixin Stranger Things -sarjaan mitä rakastan. Musta nää kaksi asiaa lupaa jo varsin hyvää!

Eletään vuotta 1988. Neljä 12-vuotiasta tyttöä (Tiffany, MacKenzie, KJ ja Erin) jakavat työkseen sanomalehtiä aamuöisin. Halloween yönä heidän kimppuunsa hyökkää muutama teini ja yksi heistä varastaa Tiffanyn radiopuhelimen. Tytöt lähtevät jahtaamaan teinipoikia ja päätyvät hylättyyn taloon, mistä löytyy aikakone. Pian tarinaan päätyy mukaan avaruusolioita ja uusia maailmoja! Tarina tarjoaa heti äksöniä eikä tarvitse odotella, että koska tarina potkaistaan käyntiin.

Kaikki on varsin sekavaa ensimmäisessä osassa, enkä lukenut toista osaa todellakaan heti ensimmäisen osan loputtua. Olin vähän pettynyt ekaan osaan, koska Saga on niin hyvä, niin tottakai oletin, että tämäkin olisi. Kun annoin uuden mahdollisuuden tälle sarjalle ja jatkoin toisen osan pariin, yllätyin kun aloin vähän syttymään tästä. Kolmas osa oli se, mikä sai mut rakastumaan tähän sarjaan ja se hyppäsi Sagankin yli. Paper Girls on vähän kuin Saga, se paranee jokaisen osan myötä. (vaikka kolmannessakin osassa ollaan vielä vähän ulapalla, että mitä on tapahtunut (niin hahmot kuin ehkä lukijakin. Mutta se on ehkä tarkoituskin..?)
Yksi asia mikä on ollut ihanaa katseltavaa jokaisessa osassa on värimaailma:


















😍😍😍

perjantai 1. kesäkuuta 2018

NIIN KUIN ME OLISIMME KAUNIITA : GIN PHILLIPS


Mistä mulle: arvostelukappale / Nimi: Niin kuin me olisimme kauniita / Alkuperäinen nimi: Fierce Kingdom / Kirjailija: Gin Phillips / Ilmestynyt: 2017 / suom. 2018 / Kustantaja: S&S / Sivumäärä: 301 / Takakannesta:
Eläintarha on jo melkein tyhjillään, kun Joan ja hänen nelivuotias poikansa lähtevät vihdoin kohti portteja. Heillä on ollut hauska iltapäivä, mutta nyt on aika päästä kotiin. Portilla Joan näkee kuitenkin jotain, mikä saa hänet ryntäämään paniikin vallassa takaisin eläintarhan uumeniin.

Seuraavan kolmen tunnin ajan - koko romaanin ajan - Joan ja hänen poikansa Lincolnin elämä on vaarassa. Kuin eläimet heidät on suljettu tarhaan, jossa he piilottelevat ja lopulta pakenevat henkensä edestä. Koko ajan Joan tuntee poikansa pienen ruumiin ja sydämen sykkeen tiiviisti itseään vasten. 

Niin kuin me olisimme kauniita on mestarillinen trilleri ja väkevä kuvaus siitä eläimellisestä vaistosta, joka yhdistää vanhemman ja lapsen. Se kysyy, mihin saakka olemme valmiita menemään suojellaksemme rakkaitamme.

*   *   *

Joan on nelivuotiaan poikansa, Lincolnin, kanssa eläintarhassa. Porteilla kuitenkin kuuluu aseen laukauksia ja Joan ottaa Lincolnin syliinsä ja tekee mitä muutkin: juoksee takaisin eläintarhaan. Joku metsästää eläintarhassa, mutta ei eläimiä. Tästä kuviosta alkaa koko romaanin mittainen selviytymistrilleri.

Alku oli kiinnostava, mutta kun olin lukenut yli puolivälin, mua alkoi kyllästyttämään. Vaikka jännitys pysyi yllä koko ajan, jatkuva piilossa oleminen ja Joanin ajatukset Lincolnin turvallisuudesta alkoi vain tylsistyttämään. Avoin loppu ärsytti mua myös. Joissakin kirjoissa se toimii, mutta tässä se ärsytti. Haluaisin avata tätä enemmän, mutta sitten se olisi juonipaljastus:D Mutta pidin lukemastani, vaikka jossain kohti vähän kyllästytti ja ärsytti. Phillips on mielestäni onnistunut hyvin kuvailemaan Joanin tuntemaa paniikkia ja huolta Lincolnista. Kyllä tämä teos sai mut kiinnostumaan Gin phillipsin muistakin teoksista. Toivottavasti niitä löytyy kirjastosta!:)

"Aidan tarkoituksena on pitää ihmiset ulkona ja eläimet sisällä", Lincoln sanoo. Joania ei ole koskaan harmittanut yhtä paljon, että Lincoln noudattaa aina sääntöjä.
"Tänään säännöt ovat muuttuneet", hän sanoo. "Nyt ovatkin voimassa hätätilasäännöt. Niiden mukaan me menemme piiloon niin, että se mies, jolla on ase, ei löydä meitä." s.44
Takaisin ylös