tiistai 15. toukokuuta 2018

TO KILL A KINGDOM : ALEXANDRA CHRISTO


Mistä mulle: oma ostos /  Nimi: To Kill A Kingdom / Kirjailija: Alexandra Christo / Ilmestynyt: 2018 / ei suomennettu / Kustantaja: Feiwel & Friends / Sivumäärä: 342 / Takakannesta:
Princess Lira is siren royalty and the most lethal of them all. With the hearts of seventeen princes in her collection, she is revered across the sea. Until a twist of fate forces her to kill one of her own. To punish her daughter, the Sea Queen transforms Lira into the one thing they loathe most—a human. Robbed of her song, Lira has until the winter solstice to deliver Prince Elian’s heart to the Sea Queen or remain a human forever.

The ocean is the only place Prince Elian calls home, even though he is heir to the most powerful kingdom in the world. Hunting sirens is more than an unsavory hobby—it’s his calling. When he rescues a drowning woman in the ocean, she’s more than what she appears. She promises to help him find the key to destroying all of sirenkind for good—But can he trust her? And just how many deals will Elian have to barter to eliminate mankind’s greatest enemy?

*   *   *

Saanko huutaa, että kuinka hyvä tää kirja on? TÄÄ OLI NIIN HYVÄ. Pieni merenneito uudelleenkerronta, kyllä kiitos! 

Lira on seireeniprinsessa. Hän on meren kuningattaren tytär ja ihmiset tuntevat hänet nimellä prinsessa Bane. Lira metsästää prinssien sydämiä (kirjaimellisesti) ja hänellä on niitä seitsemäntoista kappaletta, yksi muistona jokaisesta elinvuodestaan.
Lira ei tottele äitiään ja tästä rangaistuksena Liran äiti kiroaa tyttärensä ja tämä saa pyrstön tilalle jalat sekä menettää kaikki seireenivoimansa. Lira pelastuu kun prinssi Elian laiva miehistöineen poimii tytön merestä. Prinssi Elian on seireenin metsästäjä. Hän ei halua periä isänsä kruunua ja tulla kuninkaaksi, koska nauttii elämästään merirosvona merellä paljon enemmän. Mutta mistä tuo tyttö oli päätynyt mereen? Voiko tähän tyttöön luottaa ja mistä hän on kotoisin? 

Tiedättekö, kun on hakenut sellaista kirjaa, mikä vain imaisisi mukaansa? Mun kohdalle ei oo nyt pitkään aikaan (ollenkaan ennen tätä ((tänä vuonna)) itseasiassa! Oon kyllä lukenut hyviä kirjoja, mutta tää oli eri tavalla hyvä kuin edelliset!), osunut sellaista kohdalle ja vitsit oon onnellinen, koska tää vei mut mukaansa.
Tykkäsin kuinka luvut oli jaettu Liran ja Elian kesken. Pidin henkilöiden kemiasta ja maailmasta. Miinusta tulee siitä, kun tässä ei ole karttaa mukana. Kartat on kivoja! Vaikka niitä aika vähän lukiessa tutkinkin, mut jotenkin ne on niin fantasia essential-juttuja, niin tuntuu orvolta, jos kirjassa ei sitä ole. Tää oli kevyt vaikka samalla tummanpuhuva, helppo kirja.

 “You are a little heartless today, aren't you?" 
"Never," I say. "There are seventeen under my bed.”

keskiviikko 9. toukokuuta 2018

VIIME VUODEN 10 HIMOTUINTA

Viime vuonna pinosin oman kirjahyllyni 10 himotuinta teosta. En edes muistanut tehneeni tätä postausta viime vuonna mutta hei, olipa kiva löytää tää tuolta arkistosta. Ja tässä ne viime vuoden listatut kirjat on taas!
























Vähänkö yllätyin, kun tajusin että mä oon lukenu näistä kuusi! K u u s i . 😱Ne ovat:
>> We Are Okay

Ja oon jopa mussuttanut viidestä kirjasta tänne blogiin! yllätän itseäni jatkuvasti
Kun huomasin muiden bloggaajien postaavan omista hyllyjen himotuimmista kirjoista, mulle iski pieni paniikki, koska en tosiaan muistanut yhtään, että a) olinko edes tehnyt tämmöistä postausta ja b) jos olin, olinko edes vahingossa lukenut niistä yhtään. Lopputulos on, että tää meni niin hyvin, että mun on pakko osallistua tähän uudestaan :D

torstai 3. toukokuuta 2018

WHEN DIMPLE MET RISHI : SANDHYA MENON


Mistä mulle: oma ostos / Alkuperäinen nimi: When Dimple Met Rishi / Kirjailija: Sandhya Menon / Ilmestynyt: 2017 / ei suomennettu / Kustantaja: Hodder & Stoughton / Sivumäärä: 384 / Takakannesta:
The arranged marriage YA romcom you didn't know you wanted or needed...

Meet Dimple.

Her main aim in life is to escape her traditional parents, get to university and begin her plan for tech world domination.

Meet Rishi.

He's rich, good-looking and a hopeless romantic. His parents think Dimple is the perfect match for him, but she's got other plans...

Dimple and Rishi may think they have each other figured out. But when opposites clash, love works even harder to prove itself in the most unexpected ways.

As joyfully refreshing as Rainbow Rowell, Jenny Han and Nicola Yoon, When Dimple Met Rishi is a frothy, funny contemporary romance told from the dual perspectives of two Indian American protagonists. While Dimple is fighting her family traditions, Rishi couldn't be happier to follow in the footsteps of his parents - could sparks fly between this odd couple, or is this matchmaking attempt doomed to fail?

*   *   *

No, kirjan nimi paljastaa kirjain pointin. Kun Dimple tapasi Rishin.

Dimple ei ole sellainen tytär, kuin hänen äitinsä toivoi. Äiti toivoo, että Dimple näkisi vähän vaivaa ulkonäkönsä eteen, menisi naimisiin nuorena ja perustaisi perheen. Dimpleä nämä asiat eivät kiinnosta, vaan hän haluaa itselleen uran missä menestyä.
Rishi taas haluaa miellyttää omaa perhettään. Järjestetty avioliitto kuulostaa järkevältä ja sitä hänen vanhempansakin toivovat. Rishi haluaisi olla sarjakuva-artisti, mutta hän tietää vanhempiensa suhtautumisen taideammatteihin, hän ei siis jahtaa unelmiaan, toisin kuin Dimple.

Dimple on nörtti, hän rakastaa koodaamista ja pääseekin osallistumaan kesäleirille. Leirillä kilpaillaan siitä kuka keksii parhaimman sovelluksen. Rishi osallistuu myös leirille, tosin hän on menossa tapaamaan Dimpleä, eikä Dimplellä ole hajuakaan, että heidän molempien vanhemmat ovat järjestämässä nuoria avioon. Siitähän Dimple riemastuu!

Olin halunnut lukee tän ilmestymisestä asti ja yllätysyllätys, näin kauan siinä kesti saada se yöpöydälle. When Dimple Met Rishi oli söpö ja samalla ennalta-arvattava. Perus-contemporary. Tää kirja kuuluu siihen kuuluisaan kesähömpötystä -lukulistaan!:D
En tiedä miksi mä asetan aina hirveän korkeat odotukset contemporary kirjoille. Ne on aina täynnä kliseitä, eikä poikkeusta tapahdu tämänkään kohdalla. Loppukohtausta oli ärsyttävä lukea, mutta muuten kirja oli oikein menevä ja hauska. Jotkut kohtaukset jätti hymyn huulille pitkäksi aikaa:D Aion ehdottomasti lukea Sandhya Menonin muutakin tuotantoa jatkossa!

“Hello, future wife,” he said, his voice bubbling with glee. “I can’t wait to get started on the rest of our lives!”

torstai 26. huhtikuuta 2018

LAINAKIRJASAALIS



























Pääsin pitkästä aikaa käymään kirjastossa hakemassa varaukseni. En tiedä mistä tää mun yllättävä kiinnostus "aikuisten kirjoihin" on nyt iskenyt, mutta se on jännittävää. 
Nevermoorin vitsi siinä on kiva kiiltävä kansi bongasin uutuushyllystä ja se lähti mukaani, vaikka en edes oikeastaan tiedä siitä mitään, mutta olisi ollut outoa lähteä kirjastosta ilman yhtä ya-kirjaa :--D
Eniten näistä kiinnostaa Islannissa ei ole perhosia ja Kaikki anteeksi. Eli ainakin ne yritän lukea ennen eräpäivää. Aloitin Vuosisadan rakkaussodan(vahingossa, se on kirjoitettu runonmuotoon ja on aika nopeasti luettava. Yhtäkkiä olinkin lukenut 50 sivua, ups.), mutta en tiedä jaksanko lukea loppuun asti. Kivitasku on kiinnostanut mua jo pidemmän aikaa, mutta nyt kun sain sen itselleni lainaan, kiinnostus loppui heti :( Tuo Max Porterin Surulla on sulkapeite oli myös uutuushyllyssä ja yllätyin kun se oli lainattavissa. Oon törmännyt siihen moneen kertaan instagramissa ja vihreä kansi on pistänyt silmään, joten tietenkin sekin oli otettava lainaan. :D

Tämmöstä kirjastolainakirjakasasaalis -postausta oli kiva tehdä, taidan jatkossakin alkaa esittelemään lainoja :D Sitten seuraavassa postauksessa ulisen, kun en ole saanut mitään niistä luettua, jee!

perjantai 13. huhtikuuta 2018

NAPARETKI -MINUN RAKKAUSTARINANI- : BEA UUSMA


Mistä mulle: kirjastosta / Teoksen nimi: Naparetki : minun rakkaustarinani /Alkuperäinen nimi: Expeditionen: Min kärlekshistoria / Kirjailija: Bea Uusma / Ilmestynyt: 2013 / suom. 2015 / Kustantaja: Like / Sivumäärä: 288 / Takakannesta:

Kohtalokkaan naparetken jäljillä.

Kolme ruotsalaismiestä lähti tavoittelemaan Pohjoisnapaa vetypallolla vuonna 1897. Vuonna 1930 miesten ja heidän leirinsä jäännökset löydettiin pikkusaarelta Huippuvuorilta. Tapaus on kiehtonut kirjailijoita, toimittajia, lääkäreitä ja tavallisia ihmisiä, ja siitä on kirjoitettu paljon. Ruotsissa on myös Andrée-retkikunnalle omistettu museo.

Bea Uusmassa heräsi intohimoinen kiinnostus aiheeseen, ja hän luki kaiken naparetkeen liittyvän. Ja alkoi ratkoa arvoitusta. Kuinka he kuolivat? Miksi he kuolivat? Mitä oikein tapahtui? Näin alkaa retki kauas menneisyyteen ja palapelin palaset loksahtelevat vaiheittain paikalleen. Lopulta saadaan seikkaperäinen vastaus kaikkiin kysymyksiin – ainakin teoriassa.

Naparetki on tietokirjallisuutta kiehtovimmillaan: sen jälkeen tuntuu kuin olisi itse käynyt tapahtumapaikoilla, palellut pakkasessa, syönyt jääkarhunlihaa ja sulattanut lunta juomavedekseen.

*   *   *

Vuonna 1897 kolme ruotsalaista(Salomon Andrée, Nils Strindberg ja Knut Frænkel) lähti kohti Pohjoisnapaa. Kolmekymmentä vuotta tämän jälkeen heidän leirinsä ja ruumiit löydetään Valkosaarelta, jota ei tuohon aikaan ollut edes karttoihin merkitty.
Heillä oli tarpeeksi ruokaa, vettä, lääkkeitä, tulitikkuja, kolme toimivaa kivääriä ja ammuksia. 
Yksi heistä oli haudattu, kahta ei. Kuolivatko he samanaikaisesti ja mihin? Mitä heille tapahtui? Tätä Bea Uusma lähtee selvittämään.

Ja olipahan mielenkiintoinen kirja! Bea Uusma haluaa selvittää, että mitä miehille tapahtui. Hänellä on selvä pakkomielle näihin tutkimusmatkailijoihin. Vuosien varrella on luonnollisesti luotu teorioita siitä mihin Andrée -retkikunta menehtyi. Bea Uusma kumoaa näitä teorioita ja esittää mahdollisia syitä miksi he kuolivat. Bea Uusma tekee myös oman retkensä Valkosaarelle, Huippuvuorille, samaan paikkaan missä miesten leiri oli.
Kirjassa on paljon kuvia, jopa Andrée -retkikunnan itse ottamia kuvia (jäätynyt filmi löydettiin miesten leiristä ja kehitettiin), kuvia miesten pitämästä päiväkirjasta (mikä sekin yllättävän hyvin säilynyt). 
Musta tää oli tosi hyvä, suosittelen ehdottomasti tarttumaan tähän!:) Kirja oli myös nopealukuinen, luin sen itse yhdellä istumalla, koska en vain malttanut jättää sitä kesken.

maanantai 9. huhtikuuta 2018

HE HUKKUVAT ÄITIENSÄ KYYNELIIN : JOHANNES ANYURU


Mistä mulle: arvostelukappale / Teoksen nimi: He hukkuvat äitiensä kyyneliin /Alkuperäinen nimi: De kommer att drunkna i sina mödrars tårar / Kirjailija: Johannes Anyuru / Ilmestynyt: 2017 / suom. 2017 / Kustantaja: S&S / Sivumäärä: 303 / Takakannesta:

Eräänä talvi-iltana kolme Isisin kannattajaa hyökkää kirjakauppaan. Kiistellyn taiteilijan esiintyminen katkeaa laukauksiin, paniikki pääsee valloilleen. Osa yleisöstä jää panttivangeiksi. Mutta kesken hyökkäyksen nuori nainen, jonka tehtävänä on videoida tapahtumat, kääntyy kumppaninsa puoleen ja kuiskaa: Tämä on väärin. Meidän ei pitäisi olla täällä. Meidän pitäisi häipyä.

Kaksi vuotta myöhemmin kirjailija vierailee naisen luona oikeuspsykiatrian klinikalla. Hän ojentaa kirjailijalle nipun paperia, tarinansa.
Nainen sanoo tulevansa tulevaisuudesta.

He hukkuivat äitiensä kyyneliin on dystopia apartheid-yhteiskunnasta, jossa europpalaisista arvoista on tullut totalitäärisiä totuuksia, mutta myös tarina rohkeasta yrityksestä luoda vaihtoehtoisia versioita hirvittävälle tulevaisuudelle.

*   *   *


Tarina alkaa siitä kun Ruotsissa Christian Hondon sarjakuvaliikkeeseen tehdään terrori-isku. Paniikkia, panttivankeja. Nainen, joka videoi terrori-iskua muistaa eläneen saman tilanteen joskus aikaisemmin. Paria vuotta myöhemmin, sama nainen, istuu oikeuspsykiatrian klinikalla ja kirjailija vierailee. Nainen on kirjoittanut tarinansa paperille ja ojentaa sen vierailijalle.

Mulle tästä ei jäänyt käteen oikein mitään, koska tää ei vain avautunut mulle. Päällimmäisenä fiiliksenä on hämmennys (ulisin tästä jo instagramissa). Mitä mä luin? Teki mieli jättää kesken, mutta uskoin vakaasti, että lopussa kaikki selviää. No ei selvennyt, enemmänkin loppu vain lisäsi hämmennystä. Oliko kirja vain niin korkeatasoista kirjallisuutta, että minä en vain kyennyt sitä suomea ymmärtämään? En tiedä. Vaatii ehdottomasti toisen lukukerran. Mua niin harmittaa, koska takakannen perusteella kirja vaikutti niin mielenkiintoiselta, mutta todellisuudessa se jäi hyvin kaukaiseksi lukukokemukseksi.

"Al-salam alaikum." Rauhaa. Sillä sanalla hän tervehti minua. Kolmesta terroristista ainoa, joka oli selvinnyt hengissä helmikuun seitsemännentoista päivän iskusta - ensimmäinen sana, jonka hän sanoi minulle, oli: "Rauhaa." s. 51

perjantai 30. maaliskuuta 2018

WILL GRAYSON, WILL GRAYSON : JOHN GREEN & DAVID LEVITHAN


Mistä mulle: arvostelukappale / Teoksen nimi: Will Grayson, Will Grayson /Alkuperäinen nimi: Will Grayson, Will Grayson / Kirjailija: John Green, David Levithan / Ilmestynyt: 2010 / suom. 2017 / Kustantaja: WSOY / Sivumäärä: 319 / Takakannesta:

Will Grayson - saanko esitellä - Will Grayson

John Greenin ja David Levithanin hauska, röyhkeä ja omaperäinen nuortenromaani.

Eräänä kylmänä yönä Will Grayson kohtaa Will Graysonin chicagolaisessa pornokaupassa. Kahden erilaisen nuoren miehen tiet risteytyvät ja heidän elämänsä lähtevät odottamattomiin suuntiin. Edessä on ihastumista tahoillaan, sydänsuruja sekä eeppinen uusi musikaali, jonka on säveltänyt ja tuottanut toisen Willin paras kaveri ja toisen Willin uusi poikaystävä Tiny Cooper.

Will Grayson, Will Grayson piirtää mestarillisen tarkan kuvan nuorista ihmisistä kaikessa voimassaan ja hauraudessaan, ja se on Yhdysvalloissa moninkertaisesti palkitun David Levithanin tuotannosta ensimmäinen suomennos. John Green on koukuttanut suomalaislukijoitaan jo viidellä kirjalla.

*   *   *

John Green on tuttu, mutta David Levithan ei. Pidin kyllä David Levithanin kirjoituksesta, joten taidan joskus lainata tai jopa hankkia omaksi hänen teoksiaan :)

Chicagossa kaksi Will Graysonia tapaa vahingossa odottomattomassa paikassa, eivätkä he tunne toisiaan entuudestaan.
John Greenin Will Grayson oli perus John Green luoma hahmo (sitä tarvitsee tuskin avata, musta tuntuu että kaikki tietävät tämän tyylisen hahmon), mistä pidin toki lukea. Uuden tuulahduksen kirjaan tarjosin David Levithan, hänen Graysoninsa on nähtävästi masentunut, mutta hänestä tulee hyväntuulisempi(en tiedä onko tämä oikea sana kuvaamaan tätä), kun hän pääsee pian tapaamaan internetihastuksensa Isaacin. Kirja on perusteinihömppä; ihastusta, sydänsuruja ja loppuhuipentumassa Greenin Graysonin parhaan ystävän Tiny Cooperin (koin erittäin ärsyttäväksi hahmoksi, mm. siksi että hän oli koko ajan tekemässä itsestään numeroa) säveltämä ja ohjaama musikaali.
Pidin kirjasta. Loppu oli söpö, mutta samalla se oli liian High School Musical ja epärealistinen. Se laski pisteitä.

Musta Greenin ja Levithanin kirjoitukset blendas hyvin yhteen. Pidin silti enemmän Levithanin Will Graysonista.

"tiny: tiedätkö mikä on suuren rakkauden vertauskuva?
minä: minulla on sellainen tunne, että sinä kerrot sen minulle.

tiny kääntyy ja yrittää saada keinun vauhtiin. teline kirskahtelee niin pahasti, että hän lopettaa ja kääntyy taas minuun päin.

tiny: prinsesssa ruusunen.
minä: prinsessa ruusunen?
tiny: niin, koska hänen luokseen pääsee vain tunkeutumalla kamalan piikkitiheikön läpi, ja kun on perillä, joutuu vielä herättämään hänet.
minä: olenko minä siis se piikkitiheikkö?
tiny: ja prinsessa joka ei ole vielä täysin hereillä." s.250

Ya-lukuhaaste: Kirjassa useampi kertoja

perjantai 23. maaliskuuta 2018

SENSORED REALITY -BETA- : ANDERS VACKLIN & AKI PARHAMAA

Kansi kuva goodreadsistä
Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Sensored Reality - Beta
Kirjailija: Anders Vacklin, Aki Parhamaa
Ilmestynyt: 2018
Kustantaja: Tammi
Sivumäärä: 350
Takakannesta:
Oletko koskaan lentänyt lohikäärmeen selässä, pomppinut parkouria katolta toiselle tai iskenyt nyrkin samuraihaarniskan läpi?

Tervetuloa vuoteen 2117. Ilmastonmuutos ja merenpinnan kohoaminen ovat todellisuutta. Mereen vajonneesta Helsingistä, Pohjolan Venetsiasta, on tullut peliteollisuuden mekka ja videopelaamisesta elämäntapa.

Kun 16-vuotiaan Bugin isä yllättäen menehtyy, hän joutuu muuttamaan Meri-Tokiosta äitinsä vanhaan kotikaupunkiin Helsingin kaupunkisaareen. Kapinallinen ja itsepäinen tyttö viettäisi päivät mieluummin pelikonsolillaan kuin uudessa koulussa, jossa kaikki menee pieleen ensi hetkestä alkaen. Bugin elämä muuttuu, kun animoitu videopeli-lohikäärme kutsuu hänet betatestaajaksi keskiajan Japaniin sijoittuvaan ninjapeliin. Uhkarohkea Bug ei voi vastustaa kiusausta. Hän vetää ylleen uuden sukupolven pelipuvun ja löytää itsensä maailmasta, jota ei tiennyt olevan olemassakaan. Pelissä Bug kohtaa ninja-sensein, joka opastaa häntä tiellä salamurhaajaksi. Sensorein varustettu puku saa henkeäsalpaavan seikkailun tuntumaan siltä kuin se olisi todellisuutta - kunnes se yllättäen onkin. Bugin suurmestarilta omaksuma kurinalaisuus ja taistelutaidot tulevat kipeästi tarpeeseen, kun arki- ja virtuaalitodellisuus kammottavalla tavalla sekoittuvat...

Beta avaa Anders Vacklinin ja Aki Parhamaan Sensored Reality -trilogian. Tarina yhdistelee pelimaailmaa, scifiä ja historiaa ja luo näkymiä ilmastonmuutoksen runteleman maapallon ja Suomen tulevaisuuteen. Trilogia seuraa Bugia hänen selvitellessään vanhempiensa kohtaloa ja pelikorporaatioiden likaisia salaisuuksia, ja sen jokainen osa vie tarinan uudelle peliteknologiselle tasolle.

*   *   *

Kirjan kansi ei milestäni ole kutsuva, mutta tässä myös yksi uusi osoitus miksi kirjan kannen ei saa antaa hämätä!

"Sensored Reality. New kind of gaming tailored just for you." s.82

16-vuotias Minako Takeda, lempinimeltään Bug, joutui muuttamaan Meri-Tokiosta Helsingin kaupunkisaareen äitinsä kanssa Bugin isän kuoltua. Bug on puoliksi suomalainen äitinsä puolelta ja puoliksi japanilainen hänen isänsä puolelta. Bug ei tunne olevansa lähelläkään suomalaistumista, hän ikävöi japanilaisia ruokia ja ystäväänsä Norikoa. Bug ahkeroi päivät koulussa, vaikka uuteen kouluun sopeutuminen ei olekaan helppoa, illat hän sitten pelaa videopelejä kotonaan.
Bugin äiti, Siiri, on Realdream Interactive Studiosin toimitusjohtaja. Bugin äidin pelifirmalta on ilmestymässä pian kaiken mullistava videopeli: Shadow Warriors II: Out of Shadows ja Bug päätyy tämän pelin beetatestaajaksi vasten tahtoaan. Pelissä pelinappulana on Bug itse. Hän pukee ylleen erikoisen puvun, mikä istuutuu pelaajan mittoihin täydellisesti. Bug oppii pelissä ninjataitoja keskiajan Japanissa.

"Tämä on peliä", sanon ääneen. "Tavallista todellisemman tuntuista peliä, mutta peliä yhtä kaikki." s.89

Kun aloitin kirjan, mun piti lukea vain muutama sivu ja tutustua vähän mistä kirjassa on kyse. Hylkäsin kuitenkin kaikki velvollisuuteni siltä päivältä ja jäinkin lukemaan kirjan ensimmäiset sata sivua, koska uppouduin tarinaan täysin. Puolivälissä kiinnostus haihtui ja tekstin lukeminen tuntui pakkopullalta.  Ehkä siksi kun mua alkoi ärsyttämään pelimaailma, koska en kokenut sitä niin kiinnostavana. Loppua kohden kiinnostus alkoi taas nousta ja teos veikin mukanaan.

Kirjassa eletään vuotta 2117. Ilmastonmuutos ei ole kohdellut Helsinkiä hellästi, sillä koko kaupunki on veden alla. Pidin veden alle vajonneesta Helsingistä ja siitä kuinka sitä kuvailtiin. Bugin oli esim. kuljettava vesibussilla kouluun: "V2-vesibussireitillä tuuli on navakka. Vaikka puristan kaikin voimin istuimesta, huojahdan reippaasti puolelta toiselle joka kerta kun keula osuu vaahtopäähän. Muiden matkustajien ilme pysyy peruslukemilla. He nappaavat tottuneesti kiinni kaiteista säilyttääkseen tasapainonsa." s.21

Kirja päättyi jännittävästi, eikä se vastaa kaikkiin matkan varrella syntyneisiin kysymyksiin, esim. Bugin isästä. Beta jätti janoamaan lisää. Sarjan toinen osa Clitch, ilmestyy ensi keväänä.

YA-lukuhaaste: Suomalainen kirjailija

lauantai 17. maaliskuuta 2018

ILMOITUS: OMA DOMAIN!

Jonkin aikaa sitä mietin, mutta nyt se on totta! Huii, tää on iso juttu mulle, vaikkei se loppujen lopuksi kovin suuri muutos olekaan :D Eli blogini osoitteesta jää tuo blogspot -kohta pois. Uusi osoite on:

w w w . j a t k a l u k e m i s t a . f i

Osoitteenmuutos ei siis aiheuta lukijoille mitään toimenpiteitä:-) Tänne löytää tiensä edelleen vaikka osoitteessa lukisi blogspot.
Katsotaan, kuinka kauan onnistun kirjoittamaan osoitteen vahingossa väärin (:-D). Kiitos vielä kaverille, kun autoit tämän teossa, en olisi itse osannut tätä hommaa :D tuskin edes luet tätä mutta silti 

torstai 15. maaliskuuta 2018

YKSI : SARAH CROSSAN

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Yksi
Alkuperäinen nimi: One
Kirjailija: Sarah Crossan
Ilmestynyt: 2015 / suom. 2018
Kustantaja: Kustantamo S&S
Sivumäärä: 436
Takakannesta:
Teini-ikäiset Grace ja Tippi eivät siedä, että heitä tuijotetaan, mutta he ovat tottuneet siihen. He ovat siamilaiset kaksoset, yhtä kaikin mahdollisin tavoin. He toivovat enemmän kuin mitään muuta, että heidät nähtäisiin yksitellen, kumpikin vuorollaan, kahtena erillisenä ihmisenä kuten muutkin. He haluavat oikeita, omia ystäviä. Entä rakkaus? Kun vanhemmilla ei ole varaa jatkaa tyttöjen kotikoulutusta, heidän täytyy mennä tavalliseen kouluun muiden nuorten armoille. Vaikka muutos ei ole helppo, samalla avartuu maailma.

Mutta Tippin ja Gracen edessä on raastava valinta. Heidän on tehtävä päätös, joka voi muuttaa heidän elämänsä peruuttamattomasti… Koskettava ja poikkeukselliseen proosarunon muotoon kirjoitettu romaani kertoo identiteetistä, sisaruudesta ja rakkaudesta ja kysyy tärkeän kysymyksen: mitä sielunsisaruus todella merkitsee?

Irlantilaisen SARAH CROSSANIN Yksi voitti ilmestyttyään lukuisia nuortenkirjapalkintoja, muun muassa arvostetun CILIP Carnegie -mitalin vuonna 2016.
*   *   *
"Tässä
me olemme.

Ja olemme elossa.

Eikö se ole ihmeellistä?

Että onnistuimme
ylipäätään
olemaan. " s.9

Tää oli jotenkin tosi freesi! Tykkäsin hirveästi, ihan ehdoton lemppari tämän vuoden luetuista  nuortenkirjoista.

Grace ja Tippi ovat siamilaiset kaksoset. He ovat toisissaan kiinni vyötäröstä alaspäin. Ennen kaikkea he toivovat, että heidät nähtäisiin erillisinä ihmisinä, aivan kuten muutkin. Grace ja Tippi kävivät kotikoulua siihen asti kunnes heidän hyväntekijöiltä loppui lahjoitukset. Tyttöjen on siis aika siirtyä kotikoulusta tavalliseen kouluun, sellaiseen mitä muutkin 16-vuotiaat käyvät. Grace ja Tippi aloittavat lukion toisen luokan. Luonnollisesti tytöt pelkäävät tuijotuksia ja kiusatuksi tulemista. Kirja myös kysyy, että voiko siamilainen kaksonen rakastua. Ja mitä tapahtuu, kun toinen tytöistä rakastuu uuteen ystävään?

Tarinan kertojana toimii ainoastaan Grace, mistä vähän miinusta, koska myös Tippin päähän olisi ollut mukava päästä. Kirja on todella nopea lukuinen, koska se on kirjoitettu runon muotoon. Sen ei kannata kuitenkaan antaa pelästyttää, sillä teksti ei ole vaikea tajuista :-D Kirjan loppu tuntui vähän kiirehdityltä voipi johtua runomuodosta?.
Teos on sydäntäsärkevä ja ennen kaikkea tarina sisaruudesta. Tää kirja oli niin erilainen mitä muut! Oikein iloinen yllätys, en odottanut pitäväni tästä näin paljon. Edes se, että pystyin arvaamaan kuinka kirja päättyy ei haitannut mua.

Ya-lukuhaaste: kirja omalta TBR-listalta

keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

GIRL ONLINE - ZOE SUGG

Mistä mulle: kirjastosta
Teoksen nimi: Girl Online
Alkuperäinen nimi: Girl Online
Kirjailija: Zoe Sugg
Ilmestynyt: 2014 / suom. 2016
Kustantaja: WSOY
Sivumäärä: 430
Takakannesta:
Romanttinen komedia Notting Hillin hengessä!

Vloggaajien supertähden Zoe Suggin sankarittarella Pennyllä on salaisuus: hän kirjottaa blogia nimimerkillä GirlOnline.

Muuten Penny on tavallinen teinityttö, jolla on kaverihuolia, erikoinen paras ystävä ja outo perhe. Blogissaan hän voi purkaa sydäntään ja kertoa jopa paniikkihäiriökohtauksistaan, joista on kärsinyt auto-onnettomuuden jälkeen.

Vanhempiensa työkeikan siivellä Penny matkustaa New Yorkiin, missä hän kohtaa Noahin, suloisen rokkaripojan. Pian Penny tajuaa olevansa rakastunut korviaan myöten - ja jokainen hurmaantumisen askel kirjautuu hänen blogiinsa.

Mutta myös Noahilla on salaisuus. Kun Pennyn ja Noahin salaisuudet paljastuvat, katastrofi saa verkossa globaalit mittasuhteet...
*   *   *
Tän kimppuun lähdin vähän epäillen, mutta samalla jollain tavalla innoissani. Halusin lukea jotain höttöä ja sitä mä sain.  Tavallaan jäin myös kaipaamaan jatkoa, joten ehkä haen jatko-osat kirjastosta jossain vaiheessa! Seuraan nykyisin todella vähän tubettajia, mutta Zoella on yksi ainut mikä on ja pysyy. Joten oli mielenkiintoista päästä kirjan kimppuun, vaikka Zoe taisi käyttää haamukirjoittajaa tätä tehdessä? Muistan lukeneeni otsikon jos toisenkin tästä, mutta voi olla että olen väärässä. liian laiska googlettamaan tätä nyt

Päähenkilömme on Penny. Hän on teini ja hänellä on blogi minne purkaa elämäänsä ja mietteitään. Kukaan muu ei tiedä blogista, kuin Pennyn paras ystävä Elliot. Blogia seuraa ja kommentoi kuitenkin tuhannet ihmiset. (En ymmärrä kuinka sitä blogia seuraa niin monet, koska Pennyn blogi on tylsä.)
Pennyn vanhemmat saavat työkeikan New Yorkista ja Penny lähtee heidän mukaansa. New Yorkissa Penny tapaa söpön pojan, Noahian, ja pian he rakastuvat. Täydellisenä idioottina Penny kirjoittaa jokaisesta askeleestaan blogiinsa ja seuraamukset tästä ovat suuret.

Tää oli ihan söpö ja samalla tosi jäykkä. Teksti ei vain ollut luontevaa. Nuorempi minä olisi varmasti syttynyt tälle jopa enemmän. Annoin tälle silti Goodreadsissa jopa kolme tähteä, koska tää oli kuitenkin viihdyttävä, vaikka olikin ennalta-arvattava ja hupsu.

Ya-lukuhaaste: Kevyt romanssi

perjantai 23. helmikuuta 2018

PRINSSI CHARLESIN TUNTEET JA NOUSU J& TUHO - LIV STRÖMQUIST

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Prinssi Charlesin tunne
Alkuperäinen nimi: Prins Charles känsla
Kirjailija: Liv Strömquist
Ilmestynyt: 2010 / suom. 2017
Kustantaja: Sammakko
Sivumäärä: 132
Takakannesta:
”What is love?” kysyi saksalainen eurodance-artisti Haddaway jo vuonna 1993. Prinssi Charlesin tunne on kymmenen sarjakuvan mittainen odysseia, jossa Liv Strömquist etsii vastausta tähän kysymykseen. Hän ehtii kysyä myös joukon muita kysymyksiä, kuten: Miksi miesten on mahdoton puhua tunteista? Oliko Ronald Reaganin vaimo kommunisti? Mitä mustasukkaisuus on? Miksi kaikki rakastavat Raymondia, vaikka Raymond vihaa kaikkia naisia? Länsimaisen kulttuurin totuuksia riemukkaasti kyseenalaistava Strömquist tutkii Prinssi Charlesin tunteessa parisuhdetta, romanttista rakkautta ja avioliittoa – sekä niihin kuuluvia valta-asetelmia ja hullunkurisia ehtoja, joita olemme tottuneet pitämään normaaleina ja jopa ”romanttisuuden” määritelmänä. Strömquist kuljettaa kirpeän humoristista analyysiaan läpi historian ja kulttuurien ja tarjoaa lukijalle virkistäviä, vapauttavia oivalluksia.

*   *   *

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Nousu & Tuho
Alkuperäinen nimi: Uppgång & fall
Kirjailija: Liv Strömquist
Ilmestynyt: 2016 / suom. 2017
Kustantaja: Sammakko
Sivumäärä: 133
Takakannesta:
Miksei kukaan puutu maailmanlaajuiseen ongelmaan nimeltä äärimmäinen rikkaus? Miksi etsimme mindfulnessia itämaisista opeista, vaikka oma länsimainen, kapitalistinen järjestelmämme on historiallisesti täysin ylivoimainen mitä tulee hetkessä elämiseen? Miksi Chris O’Neill tunsi heti jotain aivan erityistä prinsessa Madeleinea kohtaan? Entä miksi vasemmistolla menee niin surkeasti? Nousu ja tuho käsittelee kapitalismia, yhteiskuntaluokkia ja varallisuuden jakamista.

Nousu ja tuho on tuttuun tapaan pullollaan tietoa, nerokkaita oivalluksia ja hillitöntä huumoria. Liv Strömquist on terävän yhteiskuntakritiikin ja koomisen ajoituksen mestari.


*  *  *
Ensimmäiset sarjakuva-albumit sarjakuva haasteeseen! Wohoo👏🏻
Liv Strömquistin sarjakuvat ovat mainioita. Hauskoja ja kantaaottavia. Luin ensimmäiseksi Prinssi Charlesin tunne -sarjakuva-albumin, mikä näistä kahdesta oli mun mielestä parempi. Se sisältää kymmenen sarjakuvaa, mitkä ovat muutaman sivun mittaisia. Strömquist pureutuu Prinssi Charlesin tunne -albumissaan rakkauteen ja parisuhteeseen. Hän tuo esiin mm. ajatuksen siitä, että miksi TV-sarjoissa (Miehen puolikkaat, Kaikki rakastavat Raymondia..) huumori on usein sitä, että miehet valittavat avioliitosta ja parisuhteesta, naisista. Sarjakuva-albumi avasi silmiä, mutta paikka paikoin ääretön kärjistys alkoi ottamaan hermoon.

Nousu ja tuho sen sijaan tarjosi kuusi sarjakuvaa höystettynä ajatuksilla mm. miksi vasemmistolla menee huonosti, miksi ja miten Chris O'Neill (Prinsessa Madeleinen mies) on menestynyt.
Sarjakuvat eivät olleet kovin pitkiä, mutta tuntui, että tätä lukiessa tuli pienoinen ähky. Nousu & tuho -sarjakuva-albumia joutui siis jakamaan muutamalle illalle, kun taas Prinssi Charlesin tunne meni illassa.

Piirrosjälki on melko yksinkertaista molemmissa, mutta se on juuri toimiva. Aiheet ovat vakavia, mutta molemmissa sarjakuvissa oli juuri oikeaan kohtaan tuotu komiikkaa. Tai ainakin mut molemmat sarjakuvat sai nauramaan välillä jopa ääneen :D 
Prinssi Charlesin tunne on täysin mustavalkoinen, mutta Nousu ja tuho tarjosi vähän väriä, mikä oli kiva yllätys.

Liv Strömquistin sarjakuvat olivat todella mieluisia. Nyt mun täytyy etsiä käsiini ensimmäinen suomennettu Strömquist sarjakuva nimeltä Kielletty hedelmä! :)

maanantai 12. helmikuuta 2018

YSTÄVÄNPÄIVÄN LUKUMARATON 12.- 13.2.2018

Ystävänpäivän lukumaraton alkaa mun kohdallani kolmen vartin päästä! Tavallisesti olen yleensä päättänyt vähän etukäteen, että mitä lukumaratonilla luen, mutta nyt ajattelin mennä ihan lonkalta. En tiedä millä aloitan, jatkanko vanhaa, aloitanko uuden.. saa nähdä. Tulen eniten päivittelemään twitteriä, mutta yritän päivittää myös täällä blogin puolella :)

Noniin.. Menipä se vuorokausi nopeasti, enkä mä kovin hirveästi ehtinyt vielä edes lukemaan. Harry Potter ja salaisuuksien kammiota (se kuvitettu versio!) luin yhteensä 78 sivua. Aloitin myös Cassandra Claren Keskiyön valtiatar -kirjan ja ehdin sitä lukea 23 sivua. Luin siis yhteensä 101 sivua :D

tiistai 6. helmikuuta 2018

LASIPALATSI (THRONE OF GLASS) - SARAH J. MAAS

Mistä mulle: arvostelukappale
Teoksen nimi: Lasipalatsi (Throne Of Glass)
Alkuperäinen nimi: Throne Of Glass
Kirjailija: Sarah J. Maas
Ilmestynyt: 2012 / suom. 2017
Kustantaja: Gummerus
Sivumäärä: 433
Takakannesta:
Endovierin synkillä, törkyisillä suolakaivoksilla suorittaa elinkautisrangaistustaan 18-vuotias tyttö. Celaena Sardothien on nuoresta iästään ja hämäävän viehättävästä ulkomuodostaan huolimatta pelätty, pahamaineinen salamurhaaja. Celaena teki kuitenkin yhden kohtalokkaan virheen: jäi kiinni. Nuori kapteeni Westfall tarjoaa epätoivoiselle Celaenalle vapautta suuren uhrauksen hinnalla. Celaenan täytyy edustaa kruununprinssi Doriania kilpailussa, jossa hän mittelee taistelutaitojaan maan etevimpiä varkaita, salamurhaajia ja muita ammattitappajia vastaan. Vain voittamalla Celaena voi lunastaa vapautensa ja saada selville kohtalonsa. Mutta sulaako hänen jäinen sydämensä?

*   *   *
Throne of Glass -sarjalla on mun sydämessä erityinen paikka, vaikka mun suhtautumiseni siihen on tässä vuosien varrella muuttunut moneen kertaan. Ensin rakastin hyvin paljon koko maailmaa ja hahmoja, kunnes tunteeni pitkässä juoksussa hiipuivat ok-tasolle. Sillä tasolla ollaan yhä, mutta kirja tuo mulle vaan hirveän nostalgian tunteen niin se saa siitä lisäpisteitä, hehe. Musta on ihanaa, että tätä sarjaa on nyt aloitettu suomentamaan!

Celaena Sardothien on 18-vuotias nuorinainen. Hän on myös maan pelottavin salamurhaaja, kaikki tuntevat hänen nimensä. Hän on jäänyt kiinni ja kärsii tuomiotaan Endovierin suolakaivoksilla. Hänet on tuomittu Endovieriin koko loppuelämäkseen ja hän on selviytynyt karuissa oloissa nyt vuoden päivät. Celaenalle tarjotaan mahdollisuutta voittaa itselleen vapaus, mutta hänen täytyy edustaa kruununprinssi Doriania kilpailussa, vastaan varkaita ja ammattitappajia. Kisan voittaja kruunataan kuninkaan miekaksi, eli periaatteessa kuninkaan orjaksi ja tietyn ajan jälkeen kuninkaan miekalle annetaan vapaus ja hänen nimensä/maineensa puhdistetaan. Kilpailusta syntyy henkiinjäämistaistelu, koska kuninkaan linnan uumenissa on pimeitä voimia, eivätkä kilpailijat pelkää käyttää niitä.

Kirja ei tosiaan tarjoa mitään mielenräjäyttäviä juonikuvioita, mutta se jaksaa pitää lukijan mielenkiinnon yllä loppuun saakka. Kirja on vähän ennalta-arvattava ja siinä on pakotettu kolmiodraama. Lasipalatsi on kuitenkin Throne of Glassin ensimmäinen osa ja tiedän, että sarja paranee jo huimasti toisessa osassa. En malta odottaa päästä lukemaan kakkososaa suomennettuna! :)

perjantai 19. tammikuuta 2018

VIHAN JA INHON INTERNET - EMMI NIEMINEN & JOHANNA VEHKOO

Mistä mulle: kirjasto
Teoksen nimi: Vihan ja inhon internet
Kirjailija: Emmi Nieminen ja Johanna Vehkoo
Ilmestynyt: 2017
Kustantaja: Kosmos
Sivumäärä: 147
Takakannesta:
Internet täyttyy toinen toisistaan julmemmista äänistä. Seksismi, misogynia ja rasismi ovat jo arkipäivää sosiaalisessa mediassa ja jopa joidenkin poliitikkojen retoriikassa. Verkkovihan kohteeksi joutuvat tyypillisesti naisoletetut ja vähemmistöjen edustajat. Vihapuhetta oikeutetaan sananvapaudella, mutta sen vaikutus on päinvastainen: monet naiset pelkäävät ottaa kantaa mielipiteitä jyrkästi jakaviin aiheisiin.

Verkon misinformaatioon erikoistunut tutkiva toimittaja Johanna Vehkoo pureutuu yhdessä kuvataiteilija Emmi Niemisen kanssa vihapuheeseen journalistisen sarjakuvan keinoin. Tuloksena on vavahduttava teos, joka auttaa ymmärtämään yhtä aikamme ikävimmistä ilmiöistä monesta näkökulmasta ja tarjoaa vertaistukea ja neuvoja  vihapuheen kohteeksi joutuneille.
*   *   *
En osannut jotenkin ajatella ennen kuin luin Vihan ja inhon internetin, että kuinka laaja ilmiö verkkoviha (ja varsinkin naisiin kohdistuva verkkoviha) on. En vain ollut antanut asialle sen kummempia ajatuksia. Tottakai tiesin, että sitä on, mutta tämä avasi sitä kohtaan silmät aivan uudella tavalla. Huolestuttavinta on, että tällaisia kirjoja tarvitaan. Teos myös neuvoo, kuinka toimia jos joutuu itse verkkovihan kohteeksi.

Vihan ja inhon internet on journalismia sarjakuvan muodossa. Kirjassa on yksilökertomuksia (tässä ei käytetä peitenimiä, kaikki esiintyvät omana itsenään) mitkä perustuvat haastatteluille ja taustamateriaaliin. Verkkoviha arkipäiväistyy koko ajan ja vihapuherikokset jäävät poliisilta tutkimatta. Niin mahtava kuin some osaa ollakin, on se mahdollistanut myös verkkovihan leviämisen aivan uusilla tavoilla.
Emmi Niemisen luomat kuvat ovat pehmeitä ja tummanpuhuvia. Sama värimaailma toistuu sivuilla kuin mitä kannessa.



















Tää oli mykistävä. Mä en osaa tähän hetkeen sanoa mitään muuta.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

#HYLLYNLÄMMITTÄJÄ2018

Koska muutkin niin minä lyön omat hyllynlämmittäjät myös pöytään! Nämä teokset ovat lojuneet kirjahyllyssä jo niin kauan, että melkein ahdistaa:-D Tiedän, että en todellakaan saa näitä kaikkia luettua, mutta yritys on kuitenkin kova.
1) Fitzgerald on mun yksi ehdottomista lemppareista ja oon säästellyt näitä isompia teoksia ihan tiedostaen. Enkä todellakaan tiedä miksi, koska voisi luulla, että olisin kaikki teokset lukenut. Niin tai näin, tänä vuonna luen Yö on hellä -kirjan, siitä olen varma.
2) Piin elämää on niin paljon kehuttu (elokuvastakin tykkäsin!) joten mielenkiinnolla odotan koska muhun iskee lukea se kirjana.
3) Kissani Jugoslavia on ollut lukulistalla ilmestymisestä saakka. Mun tarvitsee saada tästä myös englanniksi käännetty versio (se kansi on hieno!), koska oon aika varma, että tykkään tästä.
4) Ahahaha, Gone girl. Oon ihmeissäni, että en oo onnistunut itseäni vielä mitenkään spoilaamaan tämän kanssa.
5) Hollow City! Tätä jo kerran aloitin, mutta jokin muu sillä hetkellä vei huomion. Jos nyt!
6) The Lake Of Dead Languages alkoi kiinnostamaan jo aikaa sitten, kun luin jostain, että se on vähän samanlainen kuin Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin -teos (mikä on siiis hyyyyyvä!).
7) Mitään Paul Austeria en ole lukenut ja tämä löytyy hyllystä. Pakko lukea!
8) An Ember In The Ashes. Tämä oli muuten mun viime vuoden lukulistalla.. Muistan, että olen tästä jotain höpissyt jo täällä bloginkin puolella.. Jos nyt tänä vuonna.. :D
9) Falling Kingdoms -sarja on kiinnostanut hirveästi, kun törmäsin tähän sarjaan booktubessa.. Omistan sarjasta jo neljä ekaa osaa ja sitten luin jostain, että tää sarja ei olekaan niin huippu kuin mitä hype antaa ymmärtää. Se vähän laski innostusta, vaikka eihän sitä tiedä mitä mä siitä tykkään!
10) Jandy Nelsonilta kiinnostaa myös I'll give you the sun, ne molemmat on lusinut mun hyllyssäni aika saman ajan.
11) En vieläkään ole lukenut The Raven Kingiä! :( Aloitin sarjan lukemisen uudelleen viime vuonna ja operaatio jatkuu tänä vuonna. Toivottavasti:--D
12) Wolf By Wolf sai jatkoakin jo viime vuonna.. Eikä yllätä, että mulla on tämä lukematta :-D Mutta se mikä yllättää, on se, että en ole vielä ostanut sitä jatko-osaa itselleni! Ajattelin, että luen ensin tämän ja sitten vasta ostan jatko-osan jos se on hyvä. (Aatelkaa kuinka fiksusti ajattelin! Oon ylpeä itsestäni. #adulting)

Löytyykö näistä mitään mitä teillä on myös lukematta? Koitetaan tsempata toisiamme! :D
Takaisin ylös