maanantai 1. heinäkuuta 2019

CASSANDRA CLARE: KESKIYÖN VALTIATAR


Mistä mulle: oma ostos kustantaja: Otava julkaistu: 2017 sivuja: 750 oma arvio:♥♥♥/ goodreads
Minähän oon meinannu lukee tän monta kertaa, mut aina se on tyssänny puoleen väliin. Luin tän joskus ekaa kertaa kun tää ilmesty englanniksi, mutta en niistä ajoista mitään enää muista :-D jotenjoten! Tuli inspis aloittaa jotain varjometsästäjät aiheista ja tää nyt oli siihen nälkään passeli.

Keskiyön valtiattaressa elämme siis Los Angelesissa. Päähenkilö on Emma ja hänen parabateensa Julian. Losissa on käynnissä murhien sarja, mitä Emma ja Julian lähtevät selvittämään. Yllätykseksini, mua ei voinut vähempää kiinnostaa murhat tai oikeastaan mikään muukaan. Mua kiinnosti vain Emman ja Julianin suhde.

Aloitan toteamalla, että täähän on aivan liian pitkä ja ennalta-arvattava. Sivumäärän olisi helposti voinut puolittaa. Joissakin kohti kirjaa huomasin miettiväni, että mikä ihme tän kirjan juoni oikein olikaan. Teksti oli sieltä täältä vähän kökköä (ehkä oikee sana ois cringe), semmoista väkinäistä muka diippejä ajatuksia kursivoituna, esim: "Ihmisen on helpompi saada toisen rakkaus loppumaan kuin yrittää tukahduttaa oma rakkautensa häntä kohtaan. Pitää vain osoittaa toiselle osapuolelle, että ei rakasta häntä tai että on sellainen ihminen, jota tuo toinen ei pysty kunnioittamaan." (s.741) no, uuuu. Ehkä huonosti käännetty tai ehkä huono kirjoittaja, en tiedä. Mut ne vaan jäi mieleen kummittelemaan ja haluamaan piiloutumaan vaatekaappiin.
Vaikka mulla ei ole tästä kirjasta oikein mitään hyvää sanottavaa, niin jollain kierolla tavalla mä silti viihdyin tän kirjan parissa. Ehkä mä vain janosin nostalgiaa, kun viihdyin niin hyvin Varjojen kaupungit -sarjan parissa kuusi vuotta sitten. Kyllä mä kuitenkin kaikesta huolimatta aion jossain vaiheessa tähän jatkoa lukea, tai ainakin yrittää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Takaisin ylös